Toisinkatsojat

Featured

Posted on by
Reply

Blogissamme näkyy ja vaikuttaa ruohonjuuritason keksijöiden ääni. Puheenvuoroja kannattaa kuunnella sillä mentaliteetilla, että on tärkeämpää MITÄ SANOO, kuin KUKA SANOO. Uskomme vahvasti, että innovaatiokentässä on tilaa rikastamiselle ja toisinkatsomiselle.

Kirjoitukset liittyvät vaihtoehtoisten tulevaisuuksien pohdintaan, vaihtoehtoisiin näkökulmiin ja ratkaisuihin, uusiin ideoihin ja keskeneräisten ajatusten kehittämiseen sekä kokelliseen toimintaan.

Blogi on yllättävä ja tulevaisuushenkinen. Samalla lähestymistapa on käytännönläheinen. Esittelemme keksintöjä, jotka ennakoivat laajempiakin muutoksia. Blogissa pyritään myös kaventamaan kuilua, joka on tutkimuksen ja ruohonjuuritason keksijöiden, ideanikkareiden ja startup -toiminnan välissä.

Kaikista juhlapuheista huolimatta keksijät on jätetty yksin selviytymään keksintöjen markkinoille saattamisesta. Pyrimme kehittyvällä sivustollamme saattamaan eri osaamisia yhteen, keksjijöiden hyväksi. Tavoitteena on jatkuvasti elävä alusta, jota kehitetään yhteisöllisen suunnittelun hengessä.

Kuka tahansa voi ehdottaa kirjoituksia blogiin. Tervetuloa mukaan!

Kirjoittaja: Jari Koskinen

Rapsuta mun selkää, niin mä rapsutan sun selkää

Posted on by

Liike-elämän lainalaisuudet ovat kiehtovia. Yksi ilmiö, jonka olen havainnut, on keskinäisen avunannon kulttuuri. Jos pyydät joskus joltain apua ilmaiseksi, hän muistaa sen ja on valmis pyytämään tulevaisuudessa apua sinulta ilmaiseksi. Tämä ilmiö tuo mieleeni apinoiden laumakäyttäytymisen; rapsutan sinun selkääsi ja vastapalveluksi rapsutat minun selkääni. Primitiivistä, mutta ah niin totta.

Omia kokemuksiani tästä ilmiöstä on lukematon määrä. Kirjoitan työhakemuksen frendilleni ja vastapalveluksena hän keksii nimen yhdistykselleni. Tai: kerron vitsin Keksintösäätiön projektipäällikölle ja vastapalveluksena hän kutsuu minut tapaamaan rahoittajaa. Tai: konsultti vinkkaa tärkeän yrityksen minulle, ja vastapalveluksena tilaan häneltä hänen tuotteistettua asiantuntijapalveluaan.

Jotta tämä apinalaumoja ja niiden ryhmädynamiikkaa koskeva analogiani nousisi täysiin mittoihinsa, me voimme spekuloida lisää apina-analogioilla. Apinoiden turkeissa on täitä, joita kanssa-apinat nyppivät keskinäisen avunannon hengessä. Ystävä hädässä tunnetaan. Jospa ihmisten kanssakäymisen tärkeimmät lainalaisuudet ja käytännöt on keksitty jo satoja tuhansia vuosia sitten? Tämä väittämä juontaa juurensa siitä, että biologisesti ja geneettisesti ihmisetkin ovat suurelta osin apinoita; vain tietoisuus ja puhekyky erottaa meidät apinoista. Näin ollen on ilmeistä, että apinatkin ovat keksineet bisneksen.

Mitä merkitsee apinabisnes? Entä bisnesapina?

Nisse Suutarinen

Systeemiset innovaatiot tulevaisuuden haasteena

Posted on by

Eräs tärkeä tulevaisuuden innovaatiohaaste on systeemiset innovaatiot ja niiden kehittely.

Innovaatiot voivat olla autonomisia ja yksittäisiä, mutta ne voivat koostua useasta osasta, jolloin voidaan puhua joko modulaarisista, arkkitehtoonisista innovaatioista – tai vielä laajemmista systeemisistä innovaatioista. Yleinen teknologinen kehitys, erityisesti ubiikkiteknologinen kehitys ja digitaalinen vallankumous, vauhdittavat toisiinsa limittyvien ja kytkeytyvien innovaatioiden merkitystä.

Usein innovaatio yhä hahmoitetaan yksittäiseksi, autonomiseksi innovaatioksi, jonka yksi keksijä keksii ja kehittelee. Todellisuudessa tarvitsemme yhä edelleen autonomisia innovaatioita, joiden keksimisessä yksittäinen keksijä on aina keskiössä. Silti keksijä tarvitsee onnistuakseen laajempaa arvoverkostoa ja innovaatioden ekosysteemiä. Yksittäinen innovaatio voi olla teknologinen innovaatio, liiketoimintainnovaatio tai sosiaalinen innovaatio. Jos voimme luoda synergiaa näiden eri innovaatiotyyppien välillä, tuotamme vääjämättä parempaa lisäarvoa eri sidosryhmille niin markkinoilla kuin yhteiskunnassa laajemminkin.

Tarvitsemme myös erilaisista autonomisista osista koostuvia modulaarisia innovaatioita ja vieläkin laajempia systeemisiä innovaatioita. Usein systeemisessä innovaatiossa on kyse teknologisen innovaation, liiketoimintainnovaation ja sosiaalisen innovaation kokonaisyhdistelmästä. Nykyään innovaatiotoiminnan painopiste on siirtynyt kokonaisratkaisuihin ja systeemisiin innovaatioihin. Siksi yritykset, jotka pystyvät tarjoamaan kokonaisratkaisuja, ovat vahvoilla markkinoilla. Siksi systeemiset innovaatiot ovat myös niin tärkeitä ja samalla strategisia kysymyksiä yrityksille.

Mitä tämä kaikki puhe systeemisistä innovaatioista merkitsee yksittäisille keksijöille?

Ensinnäkin, systeemiset innovaatiot edellyttävät syntyäkseen useiden eri alojen keksijöiden yhteistyötä.

Toiseksi, systeemisten innovaatioiden tuottaminen edellyttää monialaista kiinnostusta kokonaisiin järjestelmiin, ei pelkästään osajärjestelmiin.

Kolmanneksi, systeemisten innovaatioiden tuottaminen edellyttää kommunikointia ja keskustelua hyvin erilaisten yritysten, välittäjäorganisaatioiden ja ihmisten kanssa.

Yksittäisen keksinnön keksijä joutuu nykyään yhä enemmän miettimään myös sitä, miten hänen oma keksintönsä niveltyy osaksi ”innovaatioiden ekosysteemiä”. Saattaisi olla hyödyllistä valmentaa ja kouluttaa keksijöitä hahmottamaan systeemisten innovaatioiden luomaa haastetta. Usein oletetaan, että keksijä on kaikkien alojen asiantuntija ja samalla yleisnero, jonka pitäisi ymmärtää kaikki asiat ja systeemit luonnostaan. Tällainen julkilausumaton oletus on kohtuuton keksijöiden osalta.

On hyvä muistaa, että jo Thomas Alva Edison teki laajaa yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Systeemiset innovaatiot edellyttävätkin syntyäkseen ns. ”orkestrointikykyä” eri toimijoilta. Thomas Alva Edison oli todellinen mestari keksintötoiminnan ”orkestroinnissa”. Erityisesti ajatus prototyyppien tekemisestä ole eräs keskeinen idea, jonka avulla Edison testasi innovaatioidensa toimivuutta laajemmassa systeemisessä kokonaisuudessa. Se, että General Electric on yhä vieläkin eräs maailman johtava yritys, ei ole välttämättä pelkkää sattumaa. Menestyksen taustalla on vuosikymmenten läpi kestänyt ymmärrys systeemisten innovaatioiden merkityksestä. Tämä iso oivallus ja sen mukanaan tuoma ymmärrys oli jo itse Thomas Alva Edisonilla.

Voidaan perustellusti esittää, että tarvitsemme laaja-alaisempaa tukea keksijöille. Tuen ei välttämättä aina tarvitse olla rahallista tukea, vaan myös henkistä ja osaamispohjaista vertaistukea. Optimaalisessa tapauksessa keksijä saa sekä materiaalista että immateriaalista tukea ideansa kehittelyyn. On syytä korostaa, että myös rahallista tukea tarvitaan jotta ideoista ja inventioaihioista edetään riittävän nopeasti itse innovaatioon. Myös media ja ammattimainen innovaatiojournalismi voi asianmukaisen tiedottamisen kautta lisätä uusien innovaatioiden omaksumista eli innovaatioiden diffuusiota yhteiskunnassa. Median avulla kuluttajat saavat uutta tietoa uusista innovaatioista.

Jos keksintö tai innovaatio ei sopeudu kokonaisuuteen, sen menestys markkinoilla jää yleensä rajalliseksi, ja siten pienimuotoiseksi. Sen sijaan keksintö tai innovaatio, joka niveltyy ja sopeutuu joustavasti ja saumattomasti innovaatioiden ekosysteemiin, on yleensä todellinen menestystarina. Se, miksi niin useat yksittäiset hyvätkin innovaatiot jäävät ilman menestystä, johtuu osaksi siitä, toimijat eivät välttämättä osaa tehdä oikealla tavalla yhteistyötä ja sopeuttaa innovaatioitaan osaksi laajempaa kokonaisuutta.

Moniammatillinen yhteistyö voisi auttaa keksijöitä saavuttamaan laajempaa menestystä. Keksijän paras ystävä voi olla toinen keksijä – ja ehkä aivan toiselta alalta. Tässä keksijöiden keskinäisessä yhteistyössä on eräs tulevan keksintötoiminnan kehittämisen iso tulevaisuushaaste ja vielä osaksi käyttämätön potentiaali.

Keksijöiden yhteistyön kautta keksijät voivat saada oman alan suoraa vertaistukea ja apua. Tämän suuntainen laajentuva moniammatillinen yhteistyö voisi hyvinkin johtaa uusien modulaaristen ja systeemisten innovaatioiden parempaan –  ja myös nopeampaan toteutukseen.

Innovatiivinen toiminta ja saavutetut tulokset innovaatiotoiminnasta ovat kaikkien keksijöiden yhteinen intressi. Se on myös laajempi koko yhteiskunnan intressi. Siksi innovatiivisten keksijöiden kannattaa pohtia systeemisten innovaatioiden kehittämistä. Niin teki Thomas Alva Edisonkin.

 

Jari Kaivo-oja

 

Lisätietoja:

Thomas Alva Edison, Web: http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_Edison

General Electric: Web, http://fi.wikipedia.org/wiki/General_Electric

Full Bibliography of Works on Thomas A. Edison, Web: http://edison.rutgers.edu/fullbib.htm

Futures of Innovation Systems and Systematic Innovation Systems: Towards Better Innovation Quality with New Innovation Management Tools-e-BOOK, Web: http://ffrc.utu.fi/julkaisut/e-julkaisuja/eTutu_2011_8.pdf

Erkki Kauhasen Innovaatiot-sivusto, Web: http://www.innovaatiot.fi/

Understanding Innovation Dynamics-e-BOOK, Web: http://www.digibusiness.fi/portal/news/?id=25791&area=9

Systeemisten muutosten haasteet –Tekes-raportti, Web:  http://www.tekes.fi/u/systeemisen_muutoksen_haasteet.pdf

Tekes rahoittaa arvoverkkojen kehittämistä, Web:  http://www.tekes.fi/fi/community/Uutiset/404/Uutinen/1325?name=tekes+rahoittaa+arvoverkkoja

 

Ratkaisu muna-kana -ongelmaan

Posted on by

Kaikki tietävät muna-kana -dilemman. Kumpi oli ensin? Kysymys on maailmankaikkeuden synnyn tai uskontojen kannalta keskeinen, mutta sillä on myös muita ilmenemismuotoja.
Bootstrapping on toinen nimitys kyseiselle ongelmalle. Se tarkoittaa itsensä nostamista niskasta ylös. Miten tietokoneen käyttöjärjestelmä käynnistää koneen? Ohjelman koodin täytyy kertoa, miten muut ohjelmat käynnistetään tyhjästä. Entä miten ihmisalkioon on voitu koodata itsensä rakennusohjeet? Sukusoluissa on ohjeet itse itsensä rakentavien proteiinien valmistamiseen. Tai miltä kuulostaa ihmisen kyky oppia kieltä? Onko se sisäänrakennettu ominaisuus vai ympäristöstä kriittisesti riippuva?

Oli miten oli, liike-elämässä muna-kana tai bootstrapping-ongelma on yhtä klassinen ongelma, joka liittyy minkä tahansa yrityksen perustamiseen tyhjästä. Jotta saataisiin asiakkaita, tarvitaan rahoitusta – ja jotta saataisiin rahoitusta, tarvittaisiin asiakkaita. On monta tapaa muotoilla kyseinen tyhjästä polkaisemisen dilemma. Esimerkiksi: jotta saataisiin uskottavuutta, tarvitaan menestystä – ja jotta saataisiin menestystä, tarvitaan uskottavuutta.

Oivalsin juuri, että aiesopimukset ovat eräs ratkaisumalli tähän erittäin kinkkiseen probleemaan. Tällä tarkoitan sitä, että lähdet rakentamaan uskottavuuttasi esimerkiksi yhteistyökumppanuuksien avulla. Oletetaan, että olet perustamassa asiantuntijaorganisaatiota. Sinulla on muutama perustajajäsen, mutta asiantuntemuksen rakentaminen edellyttää osaamisen saamista muualta tai muuten uskottavuutenne on vähäinen. Tarjoan ratkaisumalliksi käydä yhteistyöneuvottelujen avulla läpi koko relevanttien yhteistyökumppanien kenttä.

Juju on siinä, että aiesopimusten potentiaalia on harva osannut lunastaa. Niiden tekeminen ei ole rakettitiedettä, vaan kysymys on sellaisten sopimusten neuvottelemisesta, jotka toteutuvat, jos hanke menestyy. Riski ei ole ongelma yritysten kanssa neuvottelemisessa, vaan he ymmärtävät sen päälle.¨Esittämäni toimintamalli on eräänlainen ratkaisu uskottavuuden ja palvelutarjonnan rakentamiseen ehdollisesti. Jos juttunne menestyy, niin saatte ison yhteistyöverkoston voiman tueksenne. Ja jos saatte kyseisen valtin taaksenne, niin markkinoinnissa voidaan hyödyntää sen tuoma uskottavuus.

Tässäkö on eräs ratkaisu muna-kana -ongelmaan?!?

 

Nisse Suutarinen

Hakemasi summa on taskussasi jo

Posted on by

Innovaatiotoiminnassa fundamentaalinen probleema on, miten saada rahoitusta. Jotkut ketut ovat koonneet listoja erilaisista rahoituslähteistä, mutta valitettavaa kyllä eivät jaa niitä eteenpäin. Taitavat olla liian arvokasta materiaalia jaeltavaksi. Siitä viis, sillä seuraavaksi esitän menetelmän rahoituksen hakemisessa onnistumiseen.

Oletetaan, että olet hakemassa summaa 50k euroa taholta X. Luonnollisesti sinun tulee väsätä rahoitushakemus, jossa argumentoit, miksi ansaitsette hakemanne summan. Olen itse käynyt tällaisen prosessin kertaalleen läpi ja opin sen aikana pari hyvää niksiä. Juju piilee nimittäin siinä, että oletat saaneesi hakemasi summan jo ennen päätöstä. Projektiryhmäsi tulee vain aloittaa hommat jo ennen rahoituksen saamista, mikä vaatii talkoohenkeä. Siitä huolimatta tämä menetelmä on parempi kuin haihatteleva strategia “pyydämme summaa Y ja saatuamme sen keksimme kyllä keinot sen käyttämiseen”. Ei toimi. Rahoitusta hakiessa pitää tietää tarkalleen, mihin raha käytetään.

Kirkastaakseni ajatustani käydään vielä läpi malli sen toteuttamiseen. Oletetaan edelleen, että tarvitsette 50k euroa projektin toteuttamiseen. Tällöin täytyy jalkautua palveluntarjoajien luokse. Jos tarvitsette 8k euroa mainostoimiston palvelujen ostamiseen, niin ottakaa yhteyttä sopivaan mainostoimistoon ja aloittakaa neuvottelut. On näet niin, että yritykset ymmärtävät riskien päälle. Vaikka sanoisitte, että ostamme palveluja ainoastaan, jos saatte hakemanne rahoituksen, niin palveluntarjoajat kiinnostuvat.

Tässä on kaikessa yksinkertaisuudessaan eräs resepti menestyksekkääseen rahoituksen hakemiseen. Something is better than nothing. Tarkoitan tällä sitä, että suuntaviivojen saaminen toiminnalle auttaa – olkoonkin että se voi tarkoittaa puolen vuoden pro bono -urakkaa.

 

Nisse Suutarinen

Maallikko teki mestarisävellyksen

Posted on by

Jos et usko, niin kuuntele http://www.youtube.com/watch?v=Mbqqze-0_xM . Tekijä on ystäväni, joka haluaa pysytellä nimettömänä. Kutsukaamme häntä vaikka Hemmoksi. Hemmo toteutti seuraavan tempun: Joululomalla 2002 hän opetteli käyttämään tyhjästä sävellysohjelmia, pääasiassa Cubasea. Yhden kuukauden aikana mainitut ohjelmat alkoivat totella häntä ja hän pääsi varsinaiseen työhönsä: omintakeisen musiikin säveltämiseen.

Aivan kuten Mozart, Beethoven ynnä muut lapsinerot ovat näyttäneet, musiikki voi parhaimmillaan syntyä puhtaasti oman intuition ja maun ohjaamana. Harva nykypoppari onnistuu tuottamaan niin aidon kuuloista musiikkia, että vertailukohteet loistavat poissaolollaan. Useimmista uusista biiseistä tulee mieleen, että tämähän kuullostaa vähän samalta kuin bändit X ja Y. Hemmon sävellys sen sijaan sijoittuu jonnekin syntetisaattorimusiikin, nykymusiikin, klassisen musiikin, progen ja popin sekaan. Miten on mahdollista, että vailla musiikin teorian ja säveltämisen koulutusta on mahdollista luoda tuollainen teos?!?!

Voimme oppia tästä tempauksesta ainakin sen, että luovuus ei kaipaa lokeroja ja että muodollisen koulutuksen puute ei ole mikään este hyvän materiaalin tuottamiselle. Viime kädessä on kysymys siitä, onko sinulla lahjoja. Hemmon sävellyksen mielestäni hienoin piirre on se, että siinä on tarttuva teemamelodia, jota kehitellään eri suuntiin ja jonka rajoja koetellaan mitä ihmeellisimpien kehitelmien avulla. Aito taide on juuri tätä: se toimii ja se tarjoaa hieman ruokaa ajattelulle. Se haastaa kuuntelijan koettelemaan melodioiden ja sointujen tajua. Palkinto teoksen kuuntelemisesta seuraa, kun huomaa lähtömelodian löytäneen tiensä pitkän muuntelun saatteleman matkan jälkeen onnelliseen loppuun.

Muuan kuuntelija luonnehti kyseistä kappaletta “roolipelimusiikiksi”. Miten itse määrittelisit tämän määritelmiä pakenevan luomuksen?

 

Nisse Suutarinen

Onko kiinnostusta vai ei – paljastamatta mitään

Posted on by
Matemaatikot kehittivät 80-luvulla nk. nollatietotodistuksen, ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Zero-knowledge_proof. Sen avulla henkilö A voi todistaa henkilölle  B, että henkilöllä A on vedenpitävä todistus molempien tiedossa olevaan väitteeseen. Pointti menetelmässä on siinä, että henkilö A ei paljasta menettelyssä mitään yksityiskohtia siitä, millainen todistus hänellä on kyseiseen väitteeseen. Kuullostaa uskomattomalta, mutta formaalisti määritellyissä väitteissä ja niiden todistuksissa saavutetaan kyseisellä menettelyllä todella vakuuttuminen paljastamatta mitään tietoa.

Keksijä haluaa tyypillisesti tietää, onko lähestyttävä yritys kiinnostunut tarjotusta ratkaisusta. Kuten tiedämme, patentit ynnä muut suojausmenetelmät ovat olemassa osittain siksi, ettei yritys voisi varastaa tarjottua pakettia. Herääkin kysymys, miten nollatietotodistusta voitaisiin hyödyntää kiinnostuksen tunnustelussa, jotta voitaisiin esimerkiksi säästää suojauskustannuksissa.

Tiedossani ei ole kaupallisen maailman käyttöön suunniteltua nollatieto-ohjelmistoa. Protokolla, johon menetelmä perustuu, ei ole siitä helpoimmin omaksuttavasta päästä, kun sen kuulee ensimmäistä kertaa. Siinä on ehkä syy, miksi insinöörit eivät ole paketoineet nollatietotodistusta käytäntöön sovellettavaan muoton. Väitän kuitenkin, että tämä olisi täysin mahdollisuuksien rajoissa tuotteistamalla menetelmä.

Siirryttäessä matematiikan täsmällisesti määriteltyjen käsitteiden täydellisestä maailmasta tekniikan ja talouden maailmaan (lue: reaalimaailmaan), menetetään myös nollatietotodistuksen kaunis puhtaus eli se, että ei paljasteta mitään tarjotusta ratkaisusta. Tämä ei ole mikään ongelma käytännössä, sillä olennaisempaa on saada suuntaviivat selville. Paljastaen jonkin verran tietoa tarjotusta ratkaisusta saataisiin selville luokkaa 80% tms varmuudella, onko esimerkiksi valmistaja kiinnostunut eli kannattaako asiaa viedä eteenpäin tähän suuntaan.

Luottamuksellisen tiedon käsittely on kasvussa. Insinööreillä olisi mahdollisuus päivittää se 80-luvulla kehitettyjen menetelmien mukaiseksi.

Nisse Suutarinen

Koukun käyttö räjäyttää verkostojen potentiaalin

Posted on by

Olen useaan otteeseen huomannut, että hyvät tekosyyt ovat äärimmäisen arvokkaita. Tarkoitan tällaisilla tekosyillä, joita voisi kutsua myös koukuiksi, esimerkiksi ideaa tai aloitetta, joka toimii keppihevosena muiden tavoitteiden saavuttamiseen. Itse tulin valituksi Helsingin keksijöiden hallitukseen esittämällä aloitteen virtuaalisen yhteistyöfoorumin perustamisesta. Tämä aloite toteutettiin, mutta totuus on se, että aloitteen suurin hyöty oli muualla. Sain siitä hyvän tekosyyn liittyä kyseiseen yhdistykseen ja lähteä tutkailemaan sen muuta tarjontaa ja toimintaa.

Muita omiin kokemuksiin perustuvia esimerkkejä onnistuneesta koukun käytöstä on ollut lähettää pöytälaatikossa muhinut parempien ideoiden sivutuotteena syntynyt idea sopivalle spesialistille. Näin toimiessa usein käy niin, että kun päästään kasvotusten keskustelemaan asioista, varsinainen yhteistyökuvio syntyykin jostain muualta. Näin ollen voisi hyvin perustein väittää, että eräs voimallinen keino päästä yhteistyöhön uusien ihmisten kanssa on keksiä jokin hyvä tekosyy tai koukku, josta jutella kyseisen ihmisen kanssa.

Myyntialalla työskennelleet tuntevat koukun käsitteen. Kaikessa myymisessä tarvitaan hyvä kärki, jolla aloittaa neuvottelu kaupan tekemisestä. Keksijyyden kannalta mielenkiintoista on se, että koukunkin voi keksiä, jos sellaista ei juuri satu olemaan mielessä. Kuvittele eri alojen spesialistien verkostojen kytkeytyneisyyttä ja meneillään olevien projektien yhtymäkohtia kaikkiin ideoihisi. Koukun keksittyäsi varsinainen hupi alkaa; voit sohaista muurahaispesään ja saavuttaa tuloksena uusia yhteyksiä ja mahdollisuuksia paljastaa koko ideaportfoliosi pöydälle.

 

Nisse Suutarinen

Todista väite oikeaksi tai vääräksi

Posted on by

Ystäväni Anni (nimi muutettu asianosaisen pyynnöstä) työskentelee matematiikan, fysiikan ja kemian opettajana. Hänen viimeisin neronleimauksensa koskee koekysymyksiä. Pitämänsä kokeen viimeisenä bonuskysymyksenä oli näet harppaus elämänfilosofiaan, kaupalliseen maailmaan ja luonnontieteisiin. Kysymyksen oheismateriaalina oli jostain lehdestä poimittu horoskooppiosasto. Eri tähtimerkit oli sekoitettu siten, että lähdeaineistosta ei voinut päätellä, mikä ennustus vastasi mitäkin horoskooppia. Tehtävänanto oli: “Päättele, mikä ennustus vastaa omaa tähtimerkkiäsi (+1 pistettä)”. Väärästä vastauksesta rokotettiin -1 pistettä. Ekstratehtävä oli kertoa, miksi tämä tehtävänanto on vailla mieltä (+2 pistettä).

Vanhemmilta sateli kiittelevää palautetta: “Tämä tehtävänantohan opetti oikeasti kriittistä ajattelua!”. Itse olisin valmis viemään tämän kutkuttavan tehtävänannon vielä hiukkasen päheämpiin sfääreihin. Minä muotoilisin tämän jokeritehtävän seuraavasti: “Esitä väite joko siinä muodossa, että horoskoopeissa on järkeä, tai siinä muodossa, että horoskoopeissa ei ole järkeä. Todista väitteesi puhtaan argumentoinnin keinoin. (+3 pistettä).”

Itse matematiikkaa opiskelleena muistan kaikkein veemäisimmät harjoitustehtävät. Ne olivat juuri niitä, joissa väitteen totuusarvo tai epätotuusarvo jätettiin avoimeksi. Tehtäväksi annettiin todistaa väite joko oikeaksi tai vääräksi. Epätriviaalien väitteiden alalla tämä kysymyksenasettelu on – uskomatonta kyllä – mahdollista. Mikä ettei arkielämän alallakin?

Propsit Annille! Jäämme odottamaan hänen seuraavia opetuksellisen maailman ravistelujaan.

 

Nisse Suutarinen

Evoluutiolta on turha odottaa vetoapua tietotyövalmiuksiin

Posted on by

Tohtori Mikael Puurtinen Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteen laitokselta on tutkinut evoluutiota jo vuosien ajan. Tenttasin häneltä vastauksia tietotyötä tekevän nykyihmisen ajankohtaisiin probleemiin. Hypoteesinäni oli, että eliöt ratkovat luonnossa ongelmia. Ne liittyvät kuitenkin pääasiassa eloonjäämiseen ja lisääntymiseen. Evoluution logiikka on suosia niitä geenejä, jotka ovat suosiollisimpia leviämisensä kannalta. Mitä tämä merkitsee nykyajan ja tulevaisuuden ihmisille?

Nykyihmisen menestystekijöistä sosiaaliset taidot ovat meille luontaisia biologisesti. Apinat sukivat toisiaan ja hoitavat suhteitansa ahkerasti – aivan kuten menestyvät ihmiset. Mielenkiintoinen aihe olisi tutkia, missä määrin ihmisten johtajuus syntyy samojen lakien määräämänä kuin eläinten, jotka elävät ryhmissä. Apinoilla on erilaisia hierarkiamalleja, kun taas ihmiset suosivat demokraattista johtajuutta. Despootit eivät onneksi pääse määräämään kaikkea kaikesta.

Innovaation ja evoluution lainalaisuuksilla on tiettyjä yhtymäkohtia. Evoluution logiikka on siirtää parannuksia geeneihin eteenpäin. Innovaatio taas on elämään liittyvien parannusten levittämistä lajempaan tietoisuuteen. Innovaatioiden synnyn ja leviämisen tahti on kiihtynyt ja tulee kiihtymään edelleen, sillä olemme saaneet parempia tiedonlevittämisvälineitä. Siitä huolimatta ongelmanratkaisutaitojen ja tiedonkäsittelyvalmiuksien biologisia parannuksia on turha odottaa. Evoluutio on nimittäin niin tuhottoman hidas prosessi.

Puhuttaessa evoluutiosta ihmiskunnan kannalta, kulttuurievoluutio on avainsana. Voimme siirtää mekaanisen työn ja laskennan koneille, jotta voimme keskittyä ihmisyyden kannalta mielekkääseen työhön. Raadolliseen luontoon verrattuna yhteiskunta on ihmisten hienoimpia saavutuksia. Eloonjäämis- ja lisääntymispeliä on täydennetty kokonaisuuden etua ajattelevalla viisaudella. Sitä eivät luonnon eliöt hallitse.

 

Nisse Suutarinen

Hajuja voidaan siirtää tietoverkoissa

Posted on by

Viime vuosina on ilmaantunut ennakkotapauksia, joissa haju tai tuoksu on suojattu tavaramerkillä. Tavaramerkin saamisen edellytyksenä on se, että suojauksen kohde tulee voida esittää graafisesti. Hajuthan ovat molekyylejä eli siis ainetta. Esittämällä tämän molekyylikaavan ja hajun koostumuksen kuvan avulla, mitään periaatteellista estettä tavaramerkin saamiselle hajulle ei ole. Esimerkiksi ruohon tuoksu tennispallossa on kaupallisesti arvokasta brändin kannalta.

Ihmisen sieraimissa on rajallinen määrä erilaisia hajureseptoreja. Niin ikään kattava lista erilaisista hajuina aistittavista molekyyleistä on mahdollista tehdä. Näin ollen hajut voidaan muuttaa tietokoneen ymmärtämään muotoon. Käytännössä tämä tarkoittaa symbolijonoa, joka esittää tiettyä hajua. Tietokoneethan käsittelevät tietoa merkkijonoina, joten pääsemme ydinkysymykseen: olisiko mahdollista siirtää hajuja paikasta toiseen internetin välityksellä?

Tähän tarvittaisiin laite, joka tunnistaa hajun ja muuttaa sen merkkijonoksi. Niin ikään tarvittaisiin laite, joka tuottaa annetun hajun. Epäilemättä tämä on insinööritieteen mahdollisuuksien rajoissa. Seuraava askel onkin jo sitten sellainen, johon en osaa antaa tyhjentävää vastausta. Nimittäin, minkälaisia palveluja “hajuverkko” mahdollistaisi? Se olisi kokonaan uusi ulottuvuus nettimaailmalle. Jos teknologia olisi olemassa, varmaankin ihmiset keksisivät sille käyttöä. Ensimmäisenä mieleeni tulee nettideittailupalvelut. “Testaa viehätysvoimasi nettipartnerisi nenän avulla”.

Himmeän kuuloista, mutta ah niin kutkuttavaa.

 

Nisse Suutarinen

Nerous piilee yksinkertaisuudessa

Posted on by

Mitä tekemistä nykytaiteella on keksintöjen kanssa? Usein kuulee nykytaidemuseossa, että tuonhan minäkin olisin osannut tehdä. Tekele näyttää 5-vuotiaan tekemältä tai sitten se on niin pelkistetty, että maallikoissa herää kateus. Kaksi neliötä sopivalla tavalla sommiteltuna kankaalle – mitä taiteilijan kykyjä sellaisen väsäämiseen tarvitaan? Tai huoneen kokoinen tulitikku. Millaisia kuvanveistäjän lahjoja sellaisen suunnittelemiseen vaaditaan?
 
Yksinkertaisuutta ylistäville teoksille on jälkikäteen helppo naureskella. Silti niissä piilee usein suurta neroutta, näin väitän. Keksintöjen suuri ongelmakohta on se, miten saada kommunikoitua ratkaisun sisältö ja se, mikä juttu on kysymyksessä. Joku viisas on sanonut, että hyvän idean tunnistaa siitä, että se synnyttää lisää uusia hyviä ideoita. Tämä kriteeri ei täyty monimutkaisilla härveleillä. Ainoastaan lisäominaisuuksien keksiminen ratkaisulle on mahdollista monimutkaiselle tuotokselle. Puhelimeen, jossa on 200 erilaista toimintoa, ei ole mahdotonta keksiä yksi ominaisuus lisää. Mutta yritäpä kontribuoida ratkaisun rakenteeseen siten, että ratkaisu muuttuu elegantimmaksi, jos se ei ole huippuunsa pelkistetty, yksinkertainen ja helposti hahmotettavissa.
 
Kuulin juuri ystäväni eräästä tuoreesta keksinnöstä. Hän kommunikoi sen tyhjentävästi lähettämällä minulle yhden kuvan. Patenttiasiamies riemastui nähdessään sen: tämän suojaushakemuksen laatiminen on helppoa kauraa. Tässä tapauksessa sanat ovat melko turhia, koska ratkaisun sisältö on paketoitu yhteen kuvaan. Fyysisestä tuotteesta kun on kysymys, ennustan tälle neronleimaukselle valoisaa tulevaisuutta ja yhteistyön sujuvuutta teollisten muotoilijoiden kanssa. Yksinkertaisuuden kieli puhuttelee myös mainosviestejä suunnittelevia markkinoijia ja mikä tärkeintä, päätöksissään hätäisiä loppukäyttäjiä.

 

Miltä kuullostaisi Millenium Simplicity Award -palkinnon myöntäminen jollekin tuotteliaisuutensa kiteyttämisen mestarille?

 

Nisse Suutarinen

Optimismi yhdistää keksijöitä

Posted on by
Keksijä kohtaa epäonnistumisia ja raakaa kritiikkiä yhtenään. Innovaatioiden synty on jännä juttu. Ei riitä, että onnistut myymään ratkaisusi yhdelle ihmiselle tai taholle. Sen sijaan sinun pitää onnistua siinä, että muut ihmiset myyvät ratkaisusi eteenpäin. Tämä on varsin vaikeaa, sillä muilla ihmisillä ei ole omaa innostustasi ja asiantuntemustasi siitä, mikä keksinnössä on kaikkein toimivinta, hienointa ja niin edelleen. Tuotteistamisen probleema koskee juuri sitä, miten pystyt paketoimaan juttusi sellaiseen muotoon, että asiaan ensi kertaa tutustuva oivaltaa heti, mitä siitä hyötyy.
Oman kokemukseni mukaan näyttäisi siltä, että keksijät ovat monenkirjavaa joukkoa. On ihmisiä eri aloilta ja sekä miehiä että naisia. Myös ikähaitari on laaja: sekä nuoria noviiseja että varttuneempia kettuja. Jos minun pitäisi nimetä yksi keksijöiden yhteinen piirre, niin se on optimismi. Ainoastaan sen avulla jaksaa taistella globaalia kilpailua vastaan ja negatiivisesti ajattelevien (itse he kutsuvat itseään realisteiksi) ihmisten älyllistä vastarintaa kohtaan. Tyypillinen murskaava kritiikki tulee maallikolta, joka ei itse henkilökohtaisesti näe hyötyvänsä ratkaisusta. Sellaiset ihmiset eivät tajua, mistä keksintötoiminnassa on kysymys. Itsestään selvästi keksijää ei pysäytä ihminen, joka sanoo, että minä itse en tarvitse sellaista. Keksijä ajattelee mielessään: “Entäs sitten? En minä sinua varten spesifisesti ole tätä kehittänyt. Tavoitteeni on löytää mahdollisimman laaja asiakaskunta ja sinullekin olisi opettavaista joskus ajatella asioita muidenkin ihmisten näkökulmasta kuin omasta hiuksenohuesta vinkkelistäsi.” Palautetta se on toki yksittäisen ihmisenkin omaa henkilökohtaista napaansa koskeva palaute ja sellaisenaan arvokasta. Ainakin hissipuheen huippuunsa hiomisen salatieteessä.
Murtumaton usko siihen, että asioissa on piilevää potentiaalia, on kaunis ominaisuus ihmisessä. Todellisen uudistajan tavatessa huomaa usein, että sama elämänasenne pätee heillä myös ihmisten potentiaaliin uskomiseen. Innovaattorit tietävät, että asiat eivät yleensä ole sitä, miltä ne ensi silmäyksellä näyttävät, vaan ne ovat tavattoman usein innostuksen ituja.
Nisse Suutarinen

Keksiminen – työ vai harrastus?

Posted on by
Reply

Wikipedian mukaan “Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Harrastamisen motiivina on nautinto ja kiinnostus aiheeseen, ei rahallinen palkkio.”

Tarkastelkaamme, täyttääkö keksiminen nuo harrastuksen määritelmän kriteerit. Säännöllisyysvaatimus täyttyy usein, sillä keksiminen voi olla jopa kokonainen elämäntyyli. Keksimiseen hurahtanut jaksaa palata aiheeseen yhä uudestaan ja uudestaan, pelkästään sen vetovoiman takia.

Niin ikään voitaisiin epäilemättä sanoa, että keksiminen tuottaa nautintoa. Älyllisiä kiksejä saa esimerkiksi oivalluksen hetkestä. Kun lisäksi huomaa, että tätä ei ole keksitty vielä ja alkaa maalailemaan kuvia siitä, miltä maailma voisi näyttää keksinnön toteutumisen myötä, jännitys saa parhaimmillaan vavahtelemaan.

Erittäin monien harrastusten tapauksessa on mahdollista, että harrastus muuttuu työksi, josta maksetaan palkkaa. Tämä edellyttää yleensä huipulle kohoamista kyseisen harrastuksen alalla. Näin ollen keksimisharrastukselle tyypillinen rahanansaintatavoite eli pyrkimys päästä ideallaan markkinoille, ei ole harrastusten joukossa mikään ihmeellinen asia.

Wikipedian mukaan “työ on toimintaa, joka tähtää elannon hankkimiseen”. Koska keksijöillä – ainakin niin kutsutuilla vapailla keksijöillä – on lähes poikkeuksetta jokin muu elannon tuova toimi, voitaisiin väittää, että suurimmalle osalle vapaista keksijöistä keksiminen on harrastus. Silti on komeaa haaveilla itsensä elättämisestä keksimisellä – edes sivutoimisesti. Kuinkakohan suuri osuus väestöstä elättää itsensä keksimisellä vuonna 3000?

 

Nisse Suutarinen

Alitajunta ratkomaan ongelmia

Posted on by
Reply

Haastattelin Nils Sandmanin, joka tekee väitöskirjaa painajaisista Turun yliopiston psykologian laitokselle. Haastattelun lähtökohtana oli uskomus, että oivallukset voivat syntyä ajattelematta niitä tietoisesti. Osoituksena tästä on jo sanonta “nukkua yön yli”. Lisäksi tieteen historiassa tunnetaan monia anekdootteja tutkijoista, joiden ratkaisevat ideat syntyivät unessa. Esimerkiksi bentseenimolekyylin rakenteen kerrotaan löytyneen unessa. Muita esimerkkejä ovat atomimallin keksiminen ja välittäjäaineiden löytämiseen johtaneen koeasetelman keksiminen. Tieteelliseksi näytöksi nämä anekdootit eivät kelpaa, mutta ihmiset tuntuvat uskovan alitajunnan voimaan. Epäilemättä useimmat meistä allekirjoittavat väitteen, että mielessä muhinut ongelma ratkeaa joskus helpon tuntuisesti, juuri silloin kun sitä ei tietoisesti ajattele.
Tieteen käsitys unien merkityksestä on muun muassa se, että unen aikana lyhytkestoinen muistijälki muuttuu pitkäkestoiseksi. Luovan työn kannalta merkittävää on se, että tämän prosessin aikana mielessä olevista asioista karsiintuvat epäolennaiset piirteet. Keksijän työn ja ongelmanratkaisun kannalta on tärkeää, että työstettävänä oleva probleema saa mielessä sellaisen ilmiasun, jossa ongelman olennaiset puolet on tallennettu muistiin.

Tenttasin Sandmania siitä, mitä menetelmiä meidän olisi mahdollista kehittää alitajunnan voiman hyödyntämiseksi ongelmanratkaisussa. Päädyimme keskustelussamme siihen, että olennaista on ensin miettiä ongelmaa intensiivisesti, esimerkiksi parin päivän ajan. Oppimisen kannalta on aina on syytä huolehtia riittävästi unensaannista. Unia kannattaa “kuunnella”, sillä ne voivat tuoda uusia näkökulmia probleeman rakenteeseen. Tämän jälkeen ongelman miettimiseen kannattaa palata viikon välein. Oikotietä onneen ei nytkään löydetty, sillä intensiivistä aivotyötä vaatii alitajunnankin valjastaminen.

Tunnetusti unet unohtuvat nopeasti, joten sängyn viereen laitettu kynä ja paperi lienee helpoin konsti kaapata alitajunnan tuottamat neronleimaukset. Aivojen tuottamat hukkapalat hyötykäyttöön?

 

Nisse Suutarinen

Sarjakeksijän dilemma

Posted on by
Reply

Jokainen meistä tietää innostuksen tunteen, joka iskee uuden idean keksittyään. Ideat ovat kuin eräänlaista huumetta kehittäjälle. On aina yhtä kiinnostavaa kuulla muiden ihmisten ideoista, mutta omat ideat herättävät aina haasteen, pitäisikö niille tehdä jotain. Silloin tällöin keksijässä herää näyttämisen halu. “Taidanpa soittaa huomenna henkilölle / firmalle / organisaatiolle X ja tiedustella heidän kiinnostustaan tätä ideaa kohtaan.”

Juttu piilee siinä, että niin kutsutut sarjakeksijät tuntuvat aina siirtyvän keksimään uusia ideoita. Tätä voisi kutsua sarjakeksijän dilemmaksi. Psykologisesti kysymys lienee siitä, että sarjakeksijä kokee jo onnistuneensa keksittyään idean. Tämän jälkeen kuin huomaamatta mieli siirtyy askaroimaan seuraavan haasteen parissa. Tällaisessa toiminnassa hyvä puoli on siinä, että oma ideaportfolio kasvaa nopeasti. Jonkun aikaa toimittuasi näin pääset asemaan, jossa sopivan hetken tullen voit kaivaa portfoliostasi materiaalia kehiin. Huono puoli sarjakeksijän dilemmassa on tietenkin se, että ideat jäävät helposti pöytälaatikkoasteelle.

Ideointi pitää mielen virkeänä ja kokonainen ideaportfolio on käypää henkistä omaisuutta oikein käsiteltynä. Menestysresepti tästä dilemmasta nauttivalle (tai kärsivälle?) on organisoida toimintansa siten, että pystyy saamaan intoa ja onnistumisen kokemuksia hankkeen eteenpäin menemisestä. Se tapahtuu niin hitaasti ja vähittäin, että ideoinnin kaltaista hurmaa et näin pääse kokemaan. Mutta pitkäjänteisen puurtamisen vaatimus on juuri se syy, miksi ideat niin harvoin viedään käytäntöön. Jos se olisi helppoa, niin eihän keksintötoiminnassa olisikaan sen mystistä viehätystä?

Nisse Suutarinen

Nettipalveluideoiden kattava inventaario

Posted on by

Internet elää ja kehittyy huimaa vauhtia. Se on paitsi kriittisen tärkeä
työkalu keksijälle, myös mahdollisuus luoda uutta. Kukapa meistä ei olisi
joutilaana hetkenään visioinut nettipalvelua: miksi tällaista ei ole
olemassa? Yksi googlaus ja todennäköisesti huomaat, että joku on ajatellut
samaa. Silloin tällöin voi kuitenkin iskeä kultasuoneen ja löytää hyvän
idean, jota ei vielä ole keksitty – tai pikemminkin niin, että sitä ei ole
jaksettu toteuttaa.

Teesini on, että kaikki uudet ja vanhat nettipalvelukonseptit voidaan
eritellä seuraaviin osiin: sisältö, interaktio ja transaktio. Interaktiolla
tarkoitan tietenkin vuorovaikutusta ja transaktiolla asiointia.

Sisältöinnovaatiot syntyvät edelläkävijyydestä. Jos kuljet kehityksen
eturintamassa, niin on jokseenkin vaivatonta huomata jokin uusi niche eli
valtaamaton lokero. Jonkun piti keksiä kakkubloggaaminenkin.

Interaktio käsitteenä taipuu moneen. Bloggaamiskonsepti syntyi ajatuksesta, että tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi kommentoida julkaistuja kirjoituksia. Vuorovaikutus voi tarkoittaa myös esimerkiksi sopivalla tavalla suunniteltua klikkaamista. “Tykkää”-napista tuli yllättävä miltei kaikkien rakastama vuorovaikutusinnovaatio. Debattia käydään nyt siitä, haluammeko myös “En tykkää”-napin.

Asiointi netissä on vielä kypsymätön ala. Toki meillä on jo verkkokaupat ja
senttihuutokauppakin ilmestyi markkinoille. Siitä huolimatta transaktiossa
lienee eniten pureskelematonta potentiaalia. Uskon, että erityisesti
mobiili internet on se alue, jossa netti-innovaattorien asiointioivallukset tulevat pääsemään parhaiten oikeuksiinsa.

Filosofit ovat puhuneet todellisuuden inventaariosta. Onko todella niin, että nettipalveluideoiden inventaario koostuu ainoastaan kolmesta peruskomponentista?

Nisse Suutarinen

Keksimisen heuristiikka: siirrä tuttu asia uuteen paikkaan

Posted on by

Vuonna 2008 olin töissä eräässä analytiikkafirmassa. Muutaman kuukauden sisällä onnistuin sisäistämään heidän konseptinsa riittävän hyvin pystyäkseni luomaan uutta. Keksin siirtää heidän konseptinsa erääseen uuteen paikkaan – sanokaamme, että kuluttajatasolle. Idea on sen verran luottamuksellinen, etten tässä yhteydessä valitettavasti voi paljastaa enempää, mutta sen voin kertoa, että idea johti jokseenkin vakavasti otettavaan yhteistyöhön VTT:n kanssa.

Oletko tullut ajatelleeksi, että keksiminen on helppoa, kun sen oikein
oivaltaa? Jokaisella meistä on suuri tietovarasto olemassa olevista
konsepteista. Mäkkäri on esimerkki onnistuneesti monistetusta
franchisingista, värikuula-ammunta on esimerkki eräästä tunnetusti
toimivasta vapaa-ajan viihteestä ja niin edelleen. Joka kerta kaupassa
käydessämme silmiimme tulvii erikoistapauksia erilaisista kaupan hyllylle
viedyistä tuotteista. On itsestään selvää, että toimivista konsepteista
meidän tietämyksessämme ei ole pulaa.

Pointti on siinä, että keksijä katsoo tuote- ja konseptimaailmaa erilaisin
silmin kuin tavallinen tallaaja. Hän analysoi näkemäänsä, nappailee
toimivia palikoita ja yhdistelee niistä uusia kombinaatioita. Otetaan
esimerkiksi eräs viime aikojen neronleimaus banaanikotelo. Kyseinen
hilpeyttä herättävä tuote on keksitty tietenkin soveltamalla
kotelokonseptia uuteen paikkaan. Tunnettuja olivat viulukotelo,
sählymailakotelo ynnä muut. Toinen hulvaton tuote on varvassukat. Se lienee syntynyt oivaltamalla käyttäjälähtöisen suunnittelun ytimen. Varpaasi
ansaitsevat kuninkaallista kohtelua. Yllät vähintään yhteen oivallukseen
päivässä, jos alat soveltamaan “siirrä tuttu asia uuteen paikkaan”
-heuristiikkaa. Mikä olisi Banaanikotelo 2.0?

Nisse Suutarinen

Onni on itsensä toteuttamista

Posted on by

Oletko tullut ajatelleeksi, että hyvään tottuu helpommin ja nopeammin kuin huonoon? Jos vaikkapa sairastut, niin onnellisuusbarometrissasi on jatkuva valitus päällä. Huono olo mättää jatkuvasti. Jos sen sijaan saat haltuusi älypuhelimen perinteisen sijaan, musiikkikokoelmasi kasvaa kertaluokkaa isommaksi, ostat omakotitalon kerrostaloyksiön sijaan ja niin edelleen, niin kauanko onnellisuudellasi kestää vakioitua perustilaan? Ei tovia pidempään.

Tekniikan kehitys on tuonut meille lukemattomia parannuksia arkeen, työhön ja juhlaan. Silti kehtaan väittää, että ihmiset eivät olleet 50 (tai 500?!) vuotta sitten merkittävästi onnettomampia kuin nykyään. Lääketiede ei ollut kehittynyt huippuunsa, nettiä ei ollut oleamassa ja kirjat kirjoitettiin kynällä tai kirjoituskoneella. Ihmiset eivät osanneet kaivata sitä, mitä jälkipolvet pitävät itsestäänselvyytenä.

Teesini on, että onnellisuus syntyy pienistä hyppäyksistä eteenpäin. Nykyään ihmiset elävät pidempään, mahdollisuudet tehdä tuottavaa työtä ovat parantuneet roimasti ja kommunikointi muiden ihmisten kanssa on kokenut suuria askeleita eteenpäin. Mutta onnellisuuskiksejä saadakseen ihmisen pitää tehdä hommia. Ilman uutta ja tuoretta, ei tunnetta siitä, että elämä muuttuu paremmaksi.

Mitä tämä sitten merkitsee kaikenlaisen kehittämistyön kannalta? Ihmisen perusluonteen ymmärtäminen on menestyksekkään tuotekehityksen perusedellytys. Suunnitelkaamme siis palveluja, jotka parantavat ihmisten edellytyksiä luoda onnen tunnetta itselleen. Suurin osa nykymaailman ihmisistä elää Maslowin tarvehierarkian korkeimmalla tasolla, joten tärkeimmäksi onnen lähteeksi on muotoutunut tarve toteuttaa itseään. Siinä maaperässä on kaikkein suurin kehityspotentiaali.

Nisse Suutarinen

Strategisen ennakoinnin kytkeminen konseptointiin ja keksinnön kaupallistamiseen

Posted on by

Keksijät/tutkijat, rahoittajat/strategiset mahdollistajat, markkinoijat/operationalisoijat ja start-up yrittäjät/rohkeat käytäntöön viejät ovat yleensä eri ihmisiä, joilla on hyvin eri tyyppiset lahjakkuuden alueet. Menestyksekäs innovointi ei tapahdu erillisessä siilossa minkään osaajaryhmän osalta. Päinvastoin innovoinnin pitäisi kytkeytyä mahdollisimman saumattomasti laajempaan keksinnön kaupallistamisprosessiin, joka voi alkaa strategisesta ennakoinnista tai jonkin vallitsevan ongelman ytimen tunnistamisesta ja joka jatkuu ennakkoluulottoman ideointivaiheen kautta konseptointiin, pilotointiin ja patentointiin, rahoittaja- ja yhteistyötahojen hankintaan, markkinointi ja tuotantosuunnitelman laadintaan ja viimein niiden toteutukseeen esimerkiksi startup-yrityksen perustamisen kautta. Prosessi voi olla tästä myös poikkeava, mutta keskeistä on kytkeä ideointi esimerkiksi markkina-kuluttajatarve ym. analyysiin sekä erilaisiin tahoihin, joiden avulla idea on mahdollista viedä käytännön tuotteeksi. Keksinnöillä ja ideoilla on yleensä parasta ennen päivä, jota voi vähän lykätä patentoimalla idea, mutta perusongelma ei sillä poistu. Yksi menestystuotteeksi asti viety patentti on yleensä arvokkaampi, kuin 100 patenttia pöytälaatikossa.

Miten strategista ennakointia voi hyödyntää keksinnön kaupallistamiseen tähtäävässä prosessissa?  Aluksi todettakoon, että strategiseen ennakointiin voi kuulua monia hyvinkin erilaisia vaiheita, mutta välttämättöminä vaiheina siinä on aina i) tiedon kerääminen, jäsentäminen ja yhdistäminen paremman tilannetajun saavuttamiseksi, ii) omien ja vastustajan pelitilannetta koskevien näkemysten ja uskomusten kriittinen arviointi, sekä iii) vaihtoehtoisten strategioiden ja skenaarioiden tuottaminen. Toisin sanoen strateginen ennakointi tuottaa laaja-alaista ymmärrystä vallitsevasta markkinatilanteesta sekä se tuottaa vaihtoehtoisia toimintavaihtoehtoja kyseisen tiedon pohjalta. Tämä on keksinnön kaupallistamisen näkökulmasta tärkeää alkuvaiheen tietoa ennen kuin ryhdytään tekemään pääomia ja omaa aikaa sitovia päätöksiä. Kun realistinen käsitys markkinatilanteessa vallitsevista vaihtoehdoista keksinnön osalta on saavutettu, on pienemmän yhteistyötiimin kanssa mahdollista siirtyä kaupallistamisen ennakkoluulottomaan ideointivaiheeseen, josta siirrytään edelleen toimivimpien ideoiden konseptointivaiheeseen. Tätä seuraa jatko-vaiheen toteutuksen yhteistyötiimin rakentaminen, patentointi, pilotointi ja viimein menestystuotteen markkinoille vieminen.

Tuomo Kuosa

Sinfoniakeppi on insinöörin sensorifantasia

Posted on by
1

Mikä olisi komeampaa, kuin toimia sinfoniaorkesterin kapellimestarina? Käytössäsi on armeija huippuunsa koulutettuja soittimiensa spesialisteja ja itse tunnet soitettavan teoksen läpikotaisin sekä johdat orkesterin hienovireisyyden huippuunsa. Tahtipuikko toimii sielusi peilinä ja sitä heiluttelemalla soittajat saadaan puhaltamaan yhteen hiileen.

Sensori-intoilija näkee orkesterin toiminnan seuraavalla tavalla. Esimerkiksi viulistin tuottama ääni syntyy siitä, millaisella tavalla hän liikuttelee joustaan. Vastaavasti jokainen orkesterin soittaja sellististä trumpetistiin ohjaa soitintaan mekaanisin keinoin. Toisin sanoen hän antaa liikeinformaatiota soittimelleen ja tämä input muuntautuu musiikiksi soittimen äänentuottokoneiston avulla. Puhallinsoittajat näppäilyn lisäksi puhaltavat soittimeensa ja tässäkin on kysymys mekaanisten ilmavirtojen tuottamisesta, joka niin ikään on liikeinformaatiota.

Ongelma siitä, miten soittimien ääntä voidaan tuottaa digitaalisesti, on nykyään jo varsin hyvin ratkaistu. Seuraava ajatus sen sijaan posauttaa aivomme kiertoradalle. Miltä kuullostaisi “Sinfoniakeppi” eli kapellimestarin tahtipuikko, joka sisältää liikeanturin ja “pikkaisen” musiikkiälyä ja mallinnusta? Heiluttelemalla keppiä sopivalla, utopistis-äärimmäisen hienovaraisella ja harkitulla tavalla voisit soittaa omin päin kokonaista sinfoniaorkesteria, niin hyvin kuin taitosi riittävät. Sinfoniakepissä oleva liikesensori rekisteröisi heiluttelusi täydellisesti eli koppaisi talteen sen, millaista ääntä haluat tuottaa. Soittajia ei tarvitse olla mukana, vaan digitaalinen äänentuottolaite vastaa heistä. Koska haluamme luonnollisesti soitattaa useita soittajia yhtä aikaa, vaaditaan liikuttelusäännöstö, jossa esimerkiksi avaruuden eri alueet omistetaan eri soittimien ohjaamiselle. Sinulle taitaa valjeta, mitä tarkoitan.

Haastan kaikki teknologiafuturismin ystävät pistämään paremmaksi. Lupaan tarjota tuopillisen sille, joka esittää vielä päheämmän teknologiafantasian!

Nisse Suutarinen

Suomalainen nöyryys romukoppaan?

Posted on by
Reply

“Suomalainen nöyryys romukoppaan?”

Brian Littrell on lausunut: “Shoot for the moon. Even if you miss it, you will land among the stars.”

Tämä viisaus koskee sitä, miten tavoitteet pitäisi asettaa. Lausahdus on ilmaistu niin yleisessä muodossa, että sitä voi soveltaa mihin tahansa tavoitteelliseen toimintaan ja luonnollisesti keksintötoimintaan. Viisaus piilee siinä, että asettamalla mahdollisimman korkeat tavoitteet toimintasi ohjautuu oikeille urille ja vaikkei alussa asetettu lennokas tavoite toteutuisikaan täysin, pääset lopulta vihreälle oksalle. Tämä oksa on lähtötilanteen valossa enemmän kuin tyydyttävä. Jos et kerro ideastasi kenellekään häveliäisyyden nimessä ja jos et pyydä keneltäkään mitään vaatimattomuuden ruumillistumana, niin miten voisit olettaa pääseväsi yhtään mihinkään?

Born Global -ajattelu eli kansainvälisiin markkinoihin tähtäävä tavoitteiden asettelu jo ideavaiheessa edustaa juuri Littrellin viitoittamaa tietä. Keksintötoiminnan kansainvälinen luonne edellyttää rohkeutta lähestyä vieraan maan toimijoita isompien markkinoiden nälän nimessä. Viime aikoina olen oppinut, että kansainvälisiä markkinoita voidaan valloittaa myös Suomesta käsin isompien toimijoiden kansainvälisen alihankkijaverkoston avulla. Olisiko siinä inspiraatiota maailmanvalloittajille?

Sananlasku “parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla” on suomalainen versio onnenonkijan tarvitsemista viisauksista työkalupakkiinsa. Se on tyystin eri henkinen kuin tähtien tavoitteluun kannustava lausahdus. Ollako pyy vai kuu taskussa?

Nisse Suutarinen

Keksi leikiten

Posted on by
Reply

“Leikkiminen on keksimisen isä”

Tunnetun väittämän mukaan “Necessity is the mother of invention”, “Välttämättömyys on keksimisen äiti”. Jokainen keksijä voi kohdaltaan tarkistaa, pitääkö tämä väite paikkansa. Itse allekirjoitan omien kokemusteni perusteella kyseisen hypoteesin. Luomisen pakkoa on kahdenlaista: sisäsyntyistä ja ulkosyntyistä. Itse olen ollut tuotteliaimmillani tilanteessa, jossa vastuualueeseen on kuulunut tulosten tuottaminen. Sisäinen luomisen pakko on oma stoorinsa ja ainakin omalla kohdallani on jäänyt mysteeriksi, mistä se sitten tulee.

Kokonaiskuvan saamiseksi voidaan kysyä, mikä on keksimisen isä. Siteeraan Alvar Aaltoa: “Pyytäisin, että leikkisitte”. Fiksusti ilmaistu, koska leikkiminen on herkkä asia ja leikki on helppo pilata asettamalla kaavamaisen ajattelun mukana tuomia rajoitteita. Esimerkiksi aivoriihen tai improvisaatioteatterin henkeen kuuluu oleellisesti se, että ideoita tuotettaessa kaikki hyväksytään. Leikkiminen ja leikittely on potentiaalinen kandidaatti keksimisen isäksi.

Keksiminen on erittäin intuitiivinen ja ihmisen perusluonteeseen kuuluva ilmiö. Lasten leikkiä katsoessa voi havaita lukemattomia omintakeisia oivalluksia. Mitä tulee leikin perusluonteeseen, niin vapaus on sen olennainen syntyehto. Näin ollen toinen kandidaatti pohdittaessa, mikä on keksimisen isä, voisi olla sopivanlainen vapaus.

Ristiriidat ovat kiehtovia. Luomisen pakko keksimisen äitinä ja leikkiminen tai vapaus keksimisen isänä punoutuvat yhteen syvällisellä tavalla. Niiden ehtojen täyttyessä syntyy versoja, jotka lähtevät rönsyilemään ajattelun universumin kaukaisimpinkiin laitoihin raketin lailla.

Nisse Suutarinen

Yleistämisen taito

Posted on by
Reply

“Yleistämisen taidolla kiitoon”

Olen aikaisemmassa kolumnissani puhunut pienten asioiden
paisuttelemisen taidosta. Tämän taidon tärkeys piilee siinä, että
kasvuhakuisuus on suuri valtti rahoituksen hakemisessa ja
yhteistyökumppanien kiinnostuksen herättelemisessä. Luovat ihmiset
haluavat luonnollisesti maksimoida työnsä tulokset joitain poikkeuksia
lukuunottamatta. Ilmeinen kysymys kuuluu siis, mitä keinoja meillä on
toimintamme kasvattamiseksi?

Patenttiasiamiehet hallitsevat yleistämisen taidon.
Jokainen heille tuotu ratkaisu muuttuu heidän työnsä tuloksena
mahdollisimman yleiseen muotoon. Raimo Flink esitti
Keksintötehdas-ohjelmassa omakotitalon pihalla olevan lammen
puhdistusmenetelmän. Raati kommentoi, että tämähän on loistavaa: olet
saattanut keksiä menetelmän kehitysmaiden vesien puhdistamiseksi.
Esimerkkejä siitä, miten ulkopuolinen ihminen voi yleistää
erikoistapauksen villeihin mittoihin, löytyy runsaasti. Matemaatikoksi
kouluttautuneena minulla pitäisi olla oppeja takataskussa siitä, miten
väite esitetään mahdollisimman yleisessä muodossa ja sen jälkeen
todistetaan se. Keksintömaailmassa tämä prosessi ilmenee ratkaisuna,
jonka sovelluskohteita pyritään yleistämään ja jonka lunastus on se,
mistä keksijät parhaimmillaan jäävät historiaan.

Kaksi olennaista niksiä, joista moni keksijä voi omassa työssään
hyötyä, on syytä mainita. Flinkin tapauksessa nähtiin, että ulkopuolinen
asiantuntija ja palautteen antaja näkee laajemmalle kuin keksijä itse
oman ratkaisunsa työstämiseen uppoutuneena. Niksi on siis pallotella ideoita runsaasti. Toinen pointti on se, että jokainen meistä voi kehittää yleistämisen taitoa.
Elektronisen ratkaisun kehittelijä voi lukea läpi vaikka
Prosessori-lehden viimeisimmän numeron ja haistella trendejä ja
laajennusideoita sen sisällöstä. Mitä hyvänsä taitoa voi oppia ja
yleistämisen taitoa niin ikään. Syy siihen, että jotkut ihmiset
onnistuvat tekemään äärimmäisen monia pienempiä ja isompia keksintöjä,
piilee keksimisen taidon perusluonteessa. Eräs tapa kuvata keksimisen
prosessia on ratkaisu-erikoistapauksen rakentaminen
(proto)-yleistys-paluu iteroimaan tätä prosessia. Toivon kipinää
tuotteliaaksi keksijäksi tähtäävälle antaa se, että opittuasi keksimisen
lainalaisuudet ja prosessin, voit toistaa sitä kokemuksesta oppineena
yhä uudestaan ja uudestaan, ja epäilemättä yhä paremmin tuloksin.

Nisse Suutarinen